Ruokajärjestelmän muutoksen tärkeimpiä tekijöitä ovat ruokaturvaa koskevat vaatimukset sekä tarve torjua ilmastonmuutosta. Maailmanlaajuisessa tilanteessa, joka on hauraampi kuin koskaan, tarvitsemme järjestelmätason muutosta kohti parempaa resurssitehokkuutta ja ruoan ympäristövaikutusten vähentämistä.
Ruokajärjestelmä – alkutuotannosta ja viljelystä jalostukseen ja kuluttajamarkkinoihin – on perinteisesti keskittynyt tuotannon lisäämiseen kaikilla tasoilla, maailmanlaajuisesta paikalliseen. Keskeisenä suuntauksena on ollut tuotannon ja toimitusketjujen kansainvälistyminen, ja elintarviketuotanto onkin kasvanut merkittävästi pysyäkseen väestönkasvun tahdissa täyttääkseen kuluttajien muuttuvat vaatimukset, mm. lisääntyneen eläinproteiinin kulutuksen.
Ruoan piilokustannukset: tarvitaan kestävyysloikkaa
Vaikka tuotannon lisääminen on osaltaan varmistanut ruokaturvaa suhteellisen onnistuneesti, toista suurta haastetta – hyväksyttävien ympäristövaikutusten rajoissa tapahtuvaa elintarviketuotantoa – ei ole ratkaistu. Tämän seurauksena ns. planetaariset rajat (planetary boundaries) ovat vaarassa ylittyä.
Maailmanlaajuinen ruokajärjestelmä aiheuttaa merkittävän osan yhteiskunnan ympäristövaikutuksista. Olemme jo nyt ylittämässä kolme tärkeää maapallon sietokyvyn rajaa liittyen ilmastonmuutokseen, biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen sekä typen ja fosforin kiertoon. Nämä ovat ruoan ”piilokustannuksia”, jotka lopulta lankeavat kaikkien maapallolla elävien maksettaviksi.
Tarvitsemme järjestelmätason muutosta kohti merkittävästi pienempiä ruoan ympäristövaikutuksia. Ruokajärjestelmän jokaisessa osassa tarvitaan kestävyysloikkaa tuottavuuden, läpinäkyvyyden ja ennustettavuuden osalta.
Järjestelmätason muutos: mitä se tarkoittaa koko elintarvikeketjulle?
Järjestelmätason muutoksessa on kyse perustavanlaatuisista muutoksista sen osalta, miten yritykset toimivat, millaista liiketoimintaa rahoitetaan, miten markkinoita säädellään ja millaisia kannustimia julkinen politiikka tarjoaa. Muutoksen on tapahduttava yhteistyössä järjestelmän kaikkien toimijoiden kesken.
Globaalissa ruokajärjestelmässä tämä tarkoittaa, että ruoan ”hinta” – mukaan lukien sen ”piilokustannukset” – on ymmärrettävä perinpohjaisesti. Tuotannon lisäämisen ei tulisi olla järjestelmän ainoa tavoite, vaan päätavoitteena tulisi olla tuotannon hallittu lisääminen hyväksyttävien ympäristövaikutusten puitteissa.
Muutos koskettaa kaikkia toimijoita
Tulevaisuudennäkymät riippuvat siitä, miten jokainen markkinatoimija pystyy uudistamaan strategiansa vastaamaan muuttuvia tarpeita. Ympäristövaikutusten vähentämisen tulee olla osa kaikkia liiketoiminta- ja toimintamalleja läpi koko elintarvikeketjun, maatalouden panostoimittajista viljelijöihin ja elintarvikkeiden tuotantoon, jalostukseen ja jälleenmyyntiin – yhteistyössä ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Täysin uusia markkinoita ja arvolupauksia kehitetään. Näitä ovat esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen kompensointimarkkinat ja kaupalliset mallit hiilen vähentämiseksi sekä mekanismit, joiden avulla tuotantopanosten toimittajat voivat ”myydä tuottavuutta” fyysisten tuotantopanosten sijaan.
Lisäksi, koska julkinen rahoitus ja sääntely vaikuttavat merkittävästi ruokajärjestelmään, on varmistettava, että julkisten toimien avulla ei palkita ympäristölle haitallisia käytäntöjä.
Kuten kaikilla muillakin kansainvälisillä teollisuudenaloilla, digitalisaatio on yksi merkittävimpiä ruokajärjestelmän tulevaisuutta muokkaavia tekijöitä. Se on myös Mtechin arvolupauksen ytimessä. Tulevaisuutemme riippuu kyvystämme uudistaa strategiaamme ja toimintamalliamme vastaamaan asiakkaidemme muuttuvia tarpeita.
Seuraavassa blogiartikkelissamme pohdimme, mitä järjestelmätason muutos merkitsee yksityisille yrityksille ruokajärjestelmässä.
Mikko Jääskeläinen
Innovaatio- ja kehitysjohtaja
Mtech Digital Solutions
mikko.jaaskelainen@mtech.fi