Suomessa pellot ovat nuoria. Tavanomainen pelto jonka tänään näemme oli vielä sataviisikymmentä vuotta sitten metsää, suota, tai niittyä. Ranskassa on viljelty vehnää samoilla pelloilla Pariisin leipomoihin keskiajalta lähtien. Maankäytön historia nousee esiin kun ilmastonmuutosta halutaan hidastaa.
Kun Suomessa koettiin Länsi-Euroopan viimeinen nälänhätä 1860-luvulla, joka kymmenes suomalainen kuoli nälkään. Moni sukutarina alkaa nälkävuosista koska tietoa suvun historiasta ennen nälkävuosia ei ole.
Suuri nälkä opetti. Raivattiin yli miljoona hehtaaria peltoa, jotta halla ei vie, eikä nälkään kuolla. Se oli tärkeintä.
Viljelyn tuottavuuskehitys kiinnostaa kaikkia
Talouden suuret toimijat – pankit, teollisuus, kauppa – ovat yhä laajemmin vastuussa toimintansa ympäristövaikutuksista. Vastuuta ei voida siirtää muille, muihin maihin ja pienemmille toimijoille. Kotimaiset ja globaalit toimijat raportoivat ja seuraavat vaikutuksiaan, ja investoivat muutokseen vähentääkseen arvoketjunsa päästöjä. Omistajat vaativat investoinneilta vaikuttavuutta – mistä saadaan suurin tuotto investoinneille, kun mittarina on päästöjen vähentyminen arvoketjussa?
Ruokaketju on yksi merkittävimmistä päästölähteistä, vastaten noin neljäsosasta maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Ylivoimaisesti suurin osa näistä päästöistä liittyy alkutuotantoon, erityisesti peltoviljelyyn. Tehokkain ja kustannustehokkain tapa vähentää ruokaketjun päästöjä on parantaa viljelyn resurssitehokkuutta. Parempia satoja, vähemmän hukkaa.
Konsulttiyhtiö McKinseyn esittelemän Marginal Abatement Cost Curve -mallin* mukaan täsmäviljely – esimerkiksi viljelykierto, tarkka ja kasvuston tarpeisiin perustuva typpilannoitteiden käyttö – on yksi harvoista keinoista, joilla päästövähennykset voidaan saavuttaa erittäin kustannustehokkaasti. Siksi suuret toimijat haluavat vaikuttaa käytäntöihin joilla raaka-aineet tuotetaan.
Investoinnit tarkempaan viljelyyn maksavat itsensä takaisin lisääntyvien satojen kautta: päästövähennykset saadaan osana prosessien kehittämistä. Työtavat muuttuvat. Tehokkain tapa vähentää esimerkiksi maidon ympäristövaikutuksia on lisätä nurmirehun viljelyn tehokkuutta tilalla – usein se on myös tehokas tapa parantaa tilan kannattavuutta.
Vapaaehtoiset standardit ovat yhä yleisempi tapa ohjata alkutuotantoa muuttamaan käytäntöjään. Suuret kansainväliset yritykset, kuten Nestlé ja PepsiCo, ovat ottaneet käyttöön omat kestävän viljelyn standardinsa nopeuttaakseen muutosta ja vahvistaakseen suhdetta raaka-ainetoimittajiinsa.
Suomalainen perheyhtiö Berner on kehittänyt vuosien 2022 – 2024 aikana Hyvän Maan -viljelyohjelman.
Sopimustuotannossa kohti parasta resurssitehokkuutta
Bernerin viljelystandardi on tieteeseen perustuva vapaaehtoinen standardi, jonka vaatimukset liittyvät viljelymenetelmiin. Ohjelmaa toteuttamalla parannetaan maaperän tuottokykyä, optimoidaan ravinteiden käyttö ja lisätään satojen laatua ja määrää viljan ja perunan viljelyssä.
Ohjelma on suunniteltu auditoitavaksi – kaikki ohjelman kriteerit todennetaan viljelijän digitaalisen ns. MRV järjestelmän (Monitoring, Reporting, Verification) kautta. Tieto viljelymenetelmistä kulkee viljelijän luvalla läpi koko arvoketjun, tarvittaessa aina tuotteiden teollisille loppukäytäjille tai kuluttajille saakka. Ostajat saavat auditoitavissa olevan tiedon siitä, täyttyvätkö sovitut kriteerit viljelyssä. Käytettävä digitaalinen järjestelmä on osa Mtech Digital Solutions:n toimittamaa viljelyohjelmistoa. Yhtiö on suomalainen ohjelmistoyritys, jonka ratkaisuja käytetään laajasti maataloudessa ja elintarvikeketjussa.
Bernerillä ja Mtechillä on yhteinen näkemys suomalaisen alkutuotannon tulevaisuudesta: satotasoja ja tilojen kannattavuutta on pystyttävä merkittävästi kasvattamaan, ja ympäristövaikutuksia on samaan aikaan vähennettävä. Yhteiskunnan tuki – kansallinen tai Euroopan Unionin – vähenee, mutta kotimainen ruuantuotanto on pystyttävä säilyttämään.
Datatalous mahdollistaa
Bernerille sopimusviljelijät ovat ennenkaikkea yrittäjiä, ja Hyvän Maan viljelyohjelma on kaupalliseen sopimukseen liitettävä kokonaisuus. Alkutuotannon on oltava kannattavaa liiketoimintaa. Ohjelman toteuttaminen vaikuttaa suoraan myydyn tuotannon hintaan, ja Berner tarjoaa standardia toteuttaville viljelijöille rahoitusta yleistä markkinaa selvästi paremmilla ehdoilla. Bernerin ja Osuuspankin toteuttama toimintamalli kokonaan uusi tapa parantaa sopimustuotannon kannattavuutta Suomessa, ja perustuu auditoitavissa olevaan tietoon tuotantotavoista.
“Tulevaisuuden sopimusviljely on vahvempaa kumppanuutta alkutuotannon ja teollisuuden välillä. Tehtävämme on kehittää uusia toimintamalleja, joilla parannetaan koko ketjun kannattavuutta ja tehoa. Konkreettisesti, eikä vain puheissa. Tämä tarkoittaa parempia satoja tilatasolla, ja esimerkiksi uudenlaisia kaupallisia ehtoja liittyen tuotantopanosten myyntiin. Digitaaliset ratkaisut on rakennettava tukemaan tämä tavoitetta” kertoo Antti Korpiniemi, Berner Oy:n toimitusjohtaja.
Tärkkelysperuna jalostetaan ja myydään tuotteina paperi- ja kartonkiteollisuudelle. Sopimusviljelijöiden käyttämä järjestelmä laskee perunan hiilijalanjäljen, jonka perusteella seuraava toimija ketjussa – Bernerin omistama Finnamyl – laskee omien teollisuustuotteiden hiilijalanjäljen. Asiakkaat saavat tulevaisuudessa hiilijalanjälkitiedon ostetuista tuotteista suoraan hankinnan ERP järjestelmään osana hankinnan prosesseja. Alkutuotanto on integroitu teollisuuden hankinnan prosesseihin.
Tiedämme suurella todennäköisyydellä, että teknologia on muuttumassa – robotiikkakin tulee lopulta pelloille, ja tekoäly. Prosessiajattelu lisääntyy. Tulevaisuuden viljelijät osaavat erilaisia asioita kuin edeltäjänsä.
Varmuudella voidaan sanoa että maa pysyy, ja pellot. Kun Euroopassa soditaan, Suomessa muistetaan taas nälkä.
*https://www.mckinsey.com/industries/agriculture/our-insights/reducing-agriculture-emissions-through-improved-farming-practices