Onnistuuko sinun työpaikallasi opintovapaan vietto joustavasti toisella puolella maailmaa? Entä säännöllinen tuntityö sen aikana aikaerosta huolimatta? Meillä onnistuu! Siitä on esimerkkinä Sampsa Vireksen, vanhemman järjestelmäasiantuntijamme, kertomus reissustaan Uuteen-Seelantiin.
”Olen tullut Mtechille, silloiseen Maatalouden Laskentakeskukseen, kesätöihin jo vuonna 1991 ja jäänyt vakituiseksi lukion ja armeijan jälkeen. Vaikka ammatillista kouluttautumista ja sertifikaatteja on työn puolesta kertynyt, mietin, ettei opiskelusta koskaan ainakaan haittaa ole. Kotonakin oli ollut ajatusta ulkomaille muutosta. Kävimme sangen tarkasti läpi erilaisia vaihtoehtoja ja Oseania kiinnosti alusta asti. Olimme keväällä 2016 Uudessa-Seelannissa kuukauden lomalla ja muutimme sinne helmikuussa 2017. Paikka oli kaupunki nimeltä Invercargill, joka on Uuden-Seelannin Eteläsaaren eteläkärjessä – sattumalta myös mahdollisimman kaukana Suomesta.
Asumis- ja työnteko-oikeus ei ole Uudessa-Seelannissakaan ilmoitusluontoinen asia. Asiaa selvitellessä totesin yhdeksi vaihtoehdoksi sen, että suorittaisin ylemmän amk-tutkinnon maassa. Tutkinnon päätteeksi voisin hakea työntekoon oikeuttavaa viisumia. Valitsin muutamista sopivista IT-alan ohjelmista yhden ja hain suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. Se oli 120 opintopisteen opintovuosi sikäläisessä ammattikorkeakoulussa, Southern Institute of Technologyssa. Opinto-ohjelmaan ottamisen edellytyksenä on normaalisti bachelor-tasoinen alempi tutkinto, jonka sain kuitattua aiemmin suorittamillani ammatillisilla sertifikaateilla ja Mtechillä keräämälläni työkokemuksella. Tämä oli mahdollista oppilaitoksen omalla päätöksellä. Suorittamani Post Graduate Diploma in Information Technology –tutkinto sijoittuu suomalaisella asteikolla bachelor- ja master-tutkintojen väliin.
Ollessani opintovapaalla Mtechistä tein taloon koko ajan tuntitöitä etänä. Tämä oli ilmeisen hyvä ratkaisu sekä työantajalle että minulle.
Etätyökuvio oli isossa roolissa, kun heittäydyin päätoimiseksi opiskelijaksi uuteen maahan. Työnantajan puolelta kaikki oli todella joustavaa ja henkilökohtaisen tilanteen huomioonottavaa.
Viisumien ja niistä johtuvien riippuvuuksien takia muutossa oli paljon suunniteltavaa. Ja muutenkin, muuttihan meitä lisäkseni vaimoni ja neljä lasta, joista kolme vanhinta olivat silloin kouluikäisiä. Kun muutin ulkomaalaisena opiskelijana tekemään ylempää korkeakoulututkintoa, puolisoni sai opiskelujen ajaksi työviisumin, ja lapset saivat opiskeluviisumit.
Opiskelin varsin kansainvälisessä ryhmässä, ja ulkomaiselta opiskelijalta edellytettiin läsnäoloa jokaisella luennolla. Koko viisumi- ja työkuvion kannalta oli välttämätöntä, että saisin tutkinnon suoritettua. Opiskelu sujui pitkän työelämäjakson jälkeen odotettuakin paremmin, ja valmistuin ohjelmasta suunnitellusti. Lapset olivat paikallisissa kouluissa, nuorin tuolloin neljävuotiaana suomalaista esikoulua vastaavassa ryhmässä. Invercargillin kaupunki on pieni, viihtyisä ja lapsiperheystävällinen. Asuimme vuokralla vanhassa mutta viihtyisässä talossa rauhallisella alueella.
Hauska yhteys Mtechin työhöni oli se, että pääsin koulutehtäviin liittyen tutustumaan paikalliseen karjanhoitoon ja tietotekniikan sovelluksiin siinä. Maanviljelys ja karjanhoito ovat alueen pääelinkeino, ja kävimme vierailulla lihakarja- ja maitotiloilla. Koulutöissäni tutustuin myös esimerkiksi paikallisen tuotantoeläinten keinosiemennysorganisaation toimintaan.
Valmistuttuani hain vuoden määräaikaista työviisumia. IT-alan työmarkkinat ovat Uudessa-Seelannissakin melko sisäänpäinlämpiävät. Ilman paikallista työkokemusta voi olla vaikea saada töitä, vaikka olisikin työkokemusta muualta.
Minulla kävi tuuri, kun paikallinen saattokotiyhdistys haki työntekijää työajanseurantajärjestelmänsä käyttöönottoprojektiin. Oppilaitokseltani kysyttiin mahdollisesti valmistuvaa opiskelijaa, joka sopisi tehtävään. Lehtori välitti tiedustelun minulle, ja minut palkattiin määräaikaiseksi konsultiksi. Tein töitä järjestelmän käyttöönotossa, asensin työaikapäätteitä ja kehitin järjestelmän tunnistautumista. Hauskana yksityiskohtana projektissa päädyin juottamaan jälkeenpäin Kiinasta tilattuja moduuleita laitteisiin, jotta RF-tunnistautuminen saatiin toimimaan halutulla tavalla. Viime töikseni siellä valmistelin organisaation sähköisen kirjanpidon sellaiseen muotoon, että työntekijät saivat vietyä aineiston vanhentuneesta järjestelmästä pilvipalveluun ja pystyivät myös päivittämään tietoja jatkossa helposti.
Saattokotiyhdistyksen pesti oli määräaikainen projekti, joten katselin samalla pysyvämpää hommaa. Päädyin jälleen sattuman kautta juttelemaan erään rekrytointiagentin kanssa. Hänellä oli Christchurchin kansainvälisen lentokentän järjestelmäasiantuntijan työ tarjolla. Lähetin hänelle pyydettyyn muotoon laaditun CV:n, ja työnhaku sai uutta vauhtia. Nopean rekrytointiprosessin jälkeen sainkin paikan. Myöhemmin kuulin, että aiemmin projektityöstä hankittu paikallinen kokemus ja sitä kautta saadut suosittelut olivat työpaikan saannissa keskeisessä roolissa. ”Millon pääset aloittamaan? Toivomus on mahdollisimman pian”, lentoasemalta sanottiin.
Invercargillista Christchurchiin on 560 kilometriä. Otin itselleni viikoksi Airbnb-asunnon ja aloitin lentoasemalla järjestelmäasiantuntijana. Sillä aikaa muu perhe pakkasi tavaroita, ja irtisanoimme Invercargillin asunnon vuokrasopimuksen.
Puoliso tyhjensi asunnon viikossa ja myi tai lahjoitti etenkin isommat huonekalut, joita ei haluttu ottaa mukaan. Vuokrasimme peräkärryn, pakkasimme tavarat sinne ja perheen autoon ja ajoimme itärannikkoa pitkin Christchurchiin. Olin sillä välin katsonut meille vuokratalon Lincolnista kaupungin eteläpuolelta.
Tein IT-prosessien ja järjestelmien kehittämistä ja osallistuin kentän oman IT service deskin toimintaan. Vaikka palvelininfra oli ulkoistettu, ympäristöä hallittiin itse, ja sen valvonnassa ja ongelmatilanteiden ratkonnassa oli töitä. Pian olin myös päivystysringissä mukana.
Työympäristö ja -tavat olivat lentoasemalla luonnollisesti erilaisia kuin Mtechillä. IT-tiimi oli hiukan isompi ja kansainvälinen. Koko organisaatio oli hyvin prosessiorientoitunut, ja kaikki tekeminen oli kontrolloitua. Alihankkijoita käytettiin paljon.
Fyysinen kulunvalvonta ja työnteon muodolliset vaatimukset sekä määräykset oli kirjattu tarkkaan prosessiin. Työturvallisuuteen kiinnitettiin erityisen paljon huomiota. Kaikki IT-ympäristön muutokset, kuten erilaiset järjestelmäpäivitykset, tehtiin tiukan muutoshallinnan mukaisesti. Käytännössä siis suunniteltiin ja aikataulutettiin kirjallisesti, tehtiin muutoskalenteriin varaus, jätettiin anomus järjestelmään ja tiedotettiin päivityksestä. Kun päivitykseen oli saatu kaikkien osallisten hyväksyntä, se voitiin tehdä kirjallisen suunnitelman mukaisesti sovitussa ajassa. Tämä opetti hyvin kurinalaiseen ja dokumentoivaan työtapaan.
Toisaalta työkulttuuri siellä oli todella kannustava. Vaikka toiminnallinen hierarkia oli selvä, organisaatio oli matala ja esimiehiä oli helppo lähestyä samaan tapaan kuin Mtechissä.
Päivittäinen työaika oli saman pituinen kuin meillä Mtechissä, 7 tuntia 15 minuuttia. Päivät tuntuivat kuitenkin pidemmiltä, koska työaikaan lisättiin tunnin palkaton lounastauko. Työpaikkaruokailuakaan ei ollut työnantajan puolesta, vaan työntekijät söivät eväitään tai käyttivät alueen ravintolapalveluita. Yleistä etätyömahdollisuutta ei ollut: piti olla paikalla ja valmiina tukemaan missä tahansa kentällä olevista järjestelmistä.
Tein koko ajan myös tuntitöitä Mtechille, ja toisinaan töihin menikin iso osa vuorokaudesta. Vapaa-ajalla retkeilimme paljon. Vaikka maa on turistin silmin kaunista vuoristoa ja valkoisia hiekkarantoja, yllätyin kuinka suuri osa maasta on maatalouden käytössä. Monipuolista luontoa löytyy kyllä runsaasti luonnonpuistoista ja erilaisilta virkistysalueilta. Lähes joka viikonloppu lähdimme johonkin retkeilemään ja ulkoilemaan. Naapurimaassa Australiassakin poikkesimme kesälomalla.
Jatkoimme Mtechin kanssa opintovapaata ja tuntityösopimusta vuosi kerrallaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Yli kahden ja puolen vuoden ulkomaanretken jälkeen paluu Suomeen oli paikallaan, ja palasimme syyskuun alussa 2019.
Jatkoin Mtechillä päivätyötäni käytännössä siitä mihin lähtiessäni jäin. Toimenkuva on lähes ennallaan ja niin monipuolinen, että pystyn hyödyntämään siinä Uuden-Seelannin kokemuksiakin. Reissusta jäi hyviä tuttavuuksia opiskelukavereista ja lentokentän tiimistä. Kansainvälinen työskentely-ympäristö ja työ englannin kielellä oli hyvin opettavaista. Koko perhe kartuttikin reissussa niin kielitaitoa, ystäväpiiriä kuin erilaisten kulttuurien tuntemusta.”
Lue Sampsan urasta Mtechillä hänen henkilöesittelystään.